En ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne. En ole muka ehtinyt.

Sirulla alkoi juoksut marraskuussa. Olin niin iloinen. Minun pikkutytöstä tuli iso. Muutaman päivän päästä Siru alkoi oksentamaan aamuisin. En heti aatellut että siinä on mitään pahaa, olin kuullut nartuista joilla juoksut voi olla rankat. Mutta Siru meni huonommaksi, väsyneemmäksi ja ruoka ei maistunut. Ja oksentelu lisääntyi. Otin yhteyttä eläinlääkäriin ja piti vain etsiä ruoka joka sopisi Sirulle. Tästä ei kuitenkaan ollut apua ja mentiin tarkempiin tutkimuksiin. Sirulla todettiin immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, IMHA. Lääkitys aloitettiin ja hetken näytti jo valoisammalta. Mutta sitten kokeet näytti taas huonolta ja lääkitystä muutettiin. Siru ei kuitenkaan lähtenyt paranemaan toivotulla tavalla. Yritettiin vielä kerran muuttaa lääkitystä mutta Siru ei enää jaksanut taistella. Tein raskaan mutta oikein päätöksen nukuttaa Siru ikiuneen 25.1.2009.

Hyvää matkaa rakas! Kaipaan sinua valtavasti! Mutta nyt tiedän ettei sinuun koske. Menee hetki ennen kuin totun siihen ettet ole häntää heiluttaen minua vastassa. Mutta tiedän että kuljet aina sydämessäni.

Hyvästi rakkaista rakkain! Oma lempeä jättiläiseni.

Siru (Briget) 10.9.2007-25.1.2009

Alla oleva teksti on aivan kuin Sirusta kerrottu. Lukekaa ja nauttikaa.
Tämän minulle lähetti sähköpostiini Roopen omistaja. Eikös vaan Henna hyvin pidä teksti paikkaansa näiden meidän ippusten kohdalla?

Leonberginkoiran
Rotumääritelmä

Yleisvaikutelma:
Leonberginkoira on isokokoinen, omasta mielestään suorastaan jättimäinen, kulmakunnan
voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 72-80 cm ja narttujen 65-75 cm, ylettyy vaivattomasti
nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17% säkäkorkeutta
suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi. Suuresta koostaan huolimatta koira ei ole kömpelö, vaan ketterä. Tarvittaessa se kiitää kepeästi peuran tai hirven (tai ylipäätään vaikka pyörillä kulkevan pesukoneen) perässä korvat lepattaen vaakasuorassa pään molemmin puolin. Koska koira ei yleensä hauku, voi koiran liikkumisen parhaiten huomata katkeavien oksien ja lentoon lähtevien lintujen äänen perusteella.


Luonne ja käyttäytyminen
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ,utelias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota
myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus-, paimen- ja vesipelastuskoirana käytetään. Suurta tyydytystä voi saada taklaamalla samalla polulla kulkevaa isäntää parhaaseen lätkä-tyyliin aina ohi laukatessaan. Aamu-, keskipäivä- ja iltauninen sekä tietenkin myös yöuninen.
Kuorsaa.

Pää
Leijonamainen kolmionmuotoinen iso pallero joka pyörii vartalon etuosassa. Kuono on huomattavan leveä ja isokokoinen. Pentuna sattuu usein, että koira juostessaan kuono maassa hajujen perässä unohtaa koko laitteen ja kompastuu omaan nenäänsä. Pään sisältä kuuluu usein ääniä; koira harvoin pitää hirveää meteliä, vaan ilmaisee olemassaolonsa muutamalla haukahduksella ja murahduksella.
Huomion kiinnittämiseksi rotu on kehittänyt yhä voimistuman vingahduksen, joka jatkuessaan päättyy raikuvaan haukkuun, naapurin uroskoiraa sitten jo tervehditäänkin vatsan alaosasta asti lähtevällä ja keuhkoissa kaikuvalla kumealla haukunnalla.

Silmät
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot. Tarkkuudessa on muuten toivomisen varaa; eivät kaikki tuulen kaatamien kannot ole märehtiviä hirviä tai muita suurpetoja. Leonberginkoiran ruskeissa nappisilmissä on älykäs ja hyväntahtoinen ilme, mikä saattaa antaa joskus ihan tarpeettomasti "älykoiran" leiman.
Parhaita tarkkailupaikoja ovat oviaukot, ulko-oven edusta sekä ulkona kaikki hieman korkeammalla olevat maastokohdat; lumikasat, rinteiden yläosat, vesistöjen rannat ja aukeiden laitamat.

Korvat
Ne rukkasen näköiset "läpyskät", jotka roikkuvat siinä pään kummallakin puolella valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti. Kun korvia ravistelee, syntyy taputusta muistuttava ääni, jolle isäntä voisi keksiä jotain käyttöä.

Leuat/hampaat/purenta
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen silppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluita kuluu useita vuodenmittaan, niinpä rotu on kehittänyt tavan pureskella lenkkipolulla itse riipimiään kuivia oksia. Pureskelun tulokset soljuvat toisesta suupielestä maahan kuin vanhalla kalastajalla kalanruodot konsanaan. Isoimmat leuoista tavatut ja maasta irti kiskotut "oksat" ovat olleet 4-5 metrin pituisia; kestää hetken, ennen kuin rotu älyää, että siirryttäessä isännän mukana eteenpäin näitä oksia ei ole tehokasta kuljettaa suussa poikittain, vaan on oksan toisesta päästä vetämällä edettävä.

Kaula
Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta?
Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä
ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"

Runko
Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa mitä vain, paitsi silloin kun uros on rakastunut. Viikko menee niin, ettei jaksa edes makkaraa kuin nuolaista. Taloudellisena rotuna myös ihmisruoka kelpaa hyvin, pois ei jää heitettävää ja naapurienkin roskikset pitää tarkistaa säännöllisesti Ja kompostiroska ei sinänsä maistu, mutta esim. jäiset peuranpapanat ovat herkullisia, nam!

Eturaajat
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Kun käydään valppaaseen lepoasentoon, jota harrastetaan noin 20 tuntia vuorokaudessa ovat etujalat hyvin kätevät muotoilemaan makuualustan tarkkailuasennon vaatimaan muotoon. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan tai herätettyä makuulla olevan ihmisen huomion johonkin erittäin tärkeään asiaan.

Takaraajat
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia. Unessa koirat haukkuu ja karavaani kulkee? Niin, mainitsinko jo; myös kuorsaa ja piereskelee.
Nostamalla takajalkaa naapurin postilaatikkoa, ihmistä tai auton kylkeä päin saa huutia.

Käpälät
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä. Käpälissä on räpylät uintia varten ja talvella ne kerää varpaiden väliin jääkokkareita, tällöin kulku on vaikeampaa. Ne mustat nappulat tassun alla eivät pidä liukkaalla lattialla kurveissa!

Häntä
Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana.
Pieniä lapsia voi komentaa sillä, että sanoo: "Jos et ole kunnolla, niin käsken Nabun heiluttaa häntäänsä". Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet
Leonberginkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä
ja hiipijä. Harvoin patsasteleva, paitsi silloin kun on lenkillä pysähdytty tarkkailemaan ympäristöä kun se kuonon päässä oleva laboratoriotason laite on havainnut jonkun hajun ja on ryhdyttävä selvittämään, mistä haju tulee.

Karvapeite
Karvapeite on runsas, pitkä ja paremmin säänkestävä kuin isännän etakki. Turkki kestää hyvin huonoa säätä ja märkyyttä sekä varsinkin kylmää. Pakkasessa voi oleskella kauankin. Pohjavilla on runsas ja yleensä sitä sisätiloissa on joka paikassa. Uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Harjaa pitää harjata säännöllisesti. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset ja aina takussa. Hännän alapuoli, jonne ei pidä liiemmin kurkistella, koska etupää tulee hyvin herkästi katsomaan, mitäs täällä kurkistellaan sekä eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat. Leonberginkoiran turkki on teorian mukaan suhteellisen helppohoitoinen, eikä tarvitse trimmausta tai tupeerausta, vain kohtuullisesti harjausta (noin 5 kertaa päivässä). Oikea Leonberginkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Nahka
Pitää koiran sisuskalut yhdessä paketissa; venyy tarvittaessa joka suuntaan, jopa otsanahka.
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii vaikka rukkasten tekoon.

Väri
Väri on leijonankeltainen, punainen, punaruskea tai hiekanvärinen (hailakankeltainen, kermanvärinen) tai musta maski. Karvankärjet ovat mustat, mutta yleisvaikutelma ei ole musta. Musta iso kuono on ainakin sen omasta mielestä ihan ehdoton.

Värejä löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa tai vaalentaa väriä hyvinkin epämääräiseksi. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se kai haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino
Urokset: paino jopa 80 kg. Ei oikein sovi isännän syliin, joskus ei edes autoon, eikä samaan tilaan tarvittaessa oikein sitten muita mahdukaan.
Paino pentuna (4kk) 45 kg, myöhemmällä iällä paino on arvioitava kirjallisuuden perusteella; ei suostu asettumaan tappelematta edes eläinlääkärin leveään ja matalaan vaakaan. Ja uroksen kanssahan ei kerta kaikkiaan voi ihmiset tapella, toinen uros onkin sitten ihan eri juttu. Onneksi se ei muuten juuri koskaan tappelua kaipaakaan.
Nartut: yleensä alle 80 kg. Sopii just melkein emännän syliin.

Virheet
Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja
kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa...

Moikkis kaikille!

Äkkiä on aika mennyt nimittäin minun rakkaista rakkain Siru täyttää 1v. Vastahan minä hain pienen karvapalleron kotiin ja nyt se on jo iso akka. Paljon on vuoteen kaikkea mahtunut ja välillä teki mieli palauttaa koiruus kasvattajalle. Enhän minä kuitenkaan raaskis tuosta ihanasta höttöpäästä luopua.
Tarkoitus oli järjestää synttärit mutta paljastui että Sirulla on koiratäitä joten pysymme hetken erossa muista koirista. Kunhan niistä päästään niin sitte juhlitaan kavereiden ja toivon mukaan myös sisarusten kesken.

Laitetaanpas alle muutama tänään otettu kuva synttärisankarista.


Menin Sirun kans ulos että otetaanpas muutama kuva blogiin ja kasvattajalle lähetettäväksi niin neiti oli koko ajan selällään ja kintut levällään. Hups neitoa.


Suuret kiitokset Merville tästä ihanasta neidosta. Sirusta on kasvanut kaunis nuori neiti.
Onnittelut myös muille Tyynen B-pennuille. Toivottavasti nähtäs pian kakun merkeissä.

Mulla taitaa päästä itku, mun pikku Tiu-Tiu on jo 1v.


Katjuska

Heipä hei pitkästä aikaa. On ollu todella saamaton päivitysten kanssa. Mutta paljon on tapahtunu. Toivottavasti muistan nyt kertoa kaikki.

Eli kesä on ja ötökät sekä minulta että Sirulta löytyi punkki kun käytiin ystäväni Jenniferin luona vierailulla Suolahdessa. Äiti ei luvannu meidän enää mennä sinne kylään. Tai jos minä haluan mennä niin Sirua ei saa ottaa mukaan =) Noh katotaan ny. Siru varmaan käyttäyty punkin poiston hetkellä paremmin ku minä. Siru makas ihan rauhassa kun taas minä kiljuin ja vaadin nukutusta =) Mä en vaan pidä mistään ötököistä.
Pari kuvaa Suolahden vierailulta. Menimme saareen mökille. Oli samalla Sirun ensimmäinen kyyti veneessä. Ja oikein hienosti osas neiti käyttäytyä. Pari kertaa nousi pystyyn ja vaihto asentoa. Minä kun olin varma että se jossain välissä hyppää pois veneen kyydistä. =)

Suurimman osan ajasta Siru näytti oikein reppanalta märältä koiralta.


Ja kattokaa miten ihanat maisemat meillä oli.



Mökin seinällä oli sarvet ja joku eläin, Siru repes noille aivan täysin. Jos oisin saanu ne irti niin oisin piilottanu kaappiin meidän vierailun ajaksi.


Sitten kuvia taas Sirun ihanasta poikaystävästä Roopesta. Kuvat on tältä päivältä kun käytiin kylässä.
Roope supattaa jotakin Sirun korvaan.





Oltiin lähdössä Sirun kans kotiin niin Roope päätti että hänkin haluaa kyytiin. Näyttäs siltä että parilla on kriisi.


Mutta kyllä ne osas poseerata sovussakin. On ne sitte ihania.


Siru oli vierailun jäljiltä ihan poikki. Kerettiin Sirun kans ajaa ehkä kilometri kotiinpäin kun Siru tippu penkiltä. En ymmärrä miten se siinä onnistu. Sain pysäytettyä auton niin Siru oli jo kiivenny takas penkille. Istu ja hieman ihmetteli että kuinkas tässä näin kävi.

Eilen meillä kävi vierailulla kummitätini Hansu koiruus. Ihastuttava nuori mies.


Ai niin mun autoon pyörähti 700000 km täyteen. Kuva oli tietenki pakko ottaa. Ja hyvin auto edelleen kulkee.


Semmosia kuulumisia Sirulle. Eli oikein hyvää kuuluu. Karvaa lähtee älyttömästi ja mulla on kova homma harjata sitä. Onneksi Siru antaa mielellään harjata.

Mulla ei oo edelleenkään töitä. Jos joku tietää paikan jonne datanomi vois hakea niin ilmoittakaa. Työttömänä on kiva olla muutama viikko mutta ei pidempään.
Jotain hyvää sentäs kuuluu. Pääsin kummiksi. Olin sylikummina serkkuni pojalla. Kiltisti oli lapsukainen ristiäisissä. Ja hyvän nimen sai.

Siinä pikaisesti joitakin kuulumisia. Kohta tulee Sirulle 1-vee täyteen. Sitten pidetäänki ISOT synttärit. Saas nähdä ketä kutsutaan ;)

Ensi kertaan
Katjuska

.. no ei nyt sentään ku on koirasta kyse. Mutta lupasin laittaa kuvia Sirusta uimassa. Joten alla muutama kuva.

Ekat kuvat on otettu kun oltiin Roopen luona ja samalla se oli Sirun ensimmäinen uintireissu. Ja kyllä Sirulla oli mukavaa. Ei millään ois halunnu tulla vedestä pois. Voitaski joku päivä ajella Roopelle kylään.

Sirulla on snorkkeli =)

Siru komensi Roopea aivan älyttömästi tuolla reissulla. En tiiä komensiko se sitä veteen vai vedestä pois. Joka tapauksessa saatiin Hennan kans hyvät naurut.

Sitten ollaan vanhempieni luona. Siinä menee tommonen pikkunen oja jossa Siru käy välillä vilvoittelemassa. Jos Sirua ei pihalla näy eikä tuu huutelemalla luokse niin sen löytää vedestä.

Ja viimeiseen uintikuvaan on päässyt mukaan myös äitini kissa Ässä. Ihana poika. =) Siru ja Ässäkin tulee jo paremmin toimeen mutta välillä Sirun meno on liian rajua Ässän makuun.

Sitten.. meidän isi tekee paremman telineen ku teidän isi. Eli Sirulle ruokailuteline. Siinä on vasta pohjamaali joten se täytyis vielä maalata. Ja iskä hoksas laittaa vesikipon ylemmäs ettei Siru tiputtele ruokaa sinne. En minä vaan ois älynny. Ja huomatkaa miten kauniisti jalat on laitettu kierteelle. Eikös herätä kateutta? =)

Sitten vielä pari kuvaan kun Siru pelaa jalkapalloa. Parempi kuin Beckham. =)

Ja vielä kuulumisia. Eli ollaan käyty pari kertaa Tytin pitämässä koirakoulussa ja voi vitsi että oon tyytyväinen. Aivan eri luokkaa kun koirakoulu missä aikaisemmin kuljettiin. Ihanaa kun oikeasti tuntuu että siitä on hyötyä.

Ilmottauduttiin seuraavan näyttelyyn joka ois tän kuun lopulla haukiputaalla. Saas nähdä miten meille siellä käy. Edellisestä näyttelystä oon nyt saanu kuvia mutta pitäs hieman muokata niitä että voisin laittaa ne tänne.

Koirulille kuuluu hyvää mutta mulle hieman huonompaa. Oon ollu hieman yli vuoden nykyisessä työpaikassani ja nyt valitettavasti jään työttömäksi sieltä yt-neuvottelujen kautta. Tilanne harmittaa äärettömän paljon koska pidin työstäni. Toivottavasti löydän jotain muuta pian tilalle. Tai ehkä haen opiskelemaan. Haaveenani on ollut jo monta vuotta opiskella viittomakieltä. Ehkä nyt ois sen aika.

Toivottavasti muistin kirjoittaa kaikki kuulumiset.

Mutta ensi kertaan

Katjuska