Alla oleva teksti on aivan kuin Sirusta kerrottu. Lukekaa ja nauttikaa.
Tämän minulle lähetti sähköpostiini Roopen omistaja. Eikös vaan Henna hyvin pidä teksti paikkaansa näiden meidän ippusten kohdalla?
Leonberginkoiran
Rotumääritelmä
Yleisvaikutelma:
Leonberginkoira
on isokokoinen, omasta mielestään suorastaan jättimäinen,
kulmakunnan
voimakkain ja lihaksikkain koira.
Tärkeitä
mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 72-80 cm ja narttujen 65-75
cm, ylettyy vaivattomasti
nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on
noin 10-17% säkäkorkeutta
suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvan
mittaiseksi. Suuresta koostaan huolimatta koira ei ole kömpelö, vaan ketterä.
Tarvittaessa se kiitää kepeästi peuran tai hirven (tai ylipäätään vaikka
pyörillä kulkevan pesukoneen) perässä korvat lepattaen vaakasuorassa pään
molemmin puolin. Koska koira ei yleensä hauku, voi koiran liikkumisen parhaiten
huomata katkeavien oksien ja lentoon lähtevien lintujen äänen
perusteella.
Luonne ja
käyttäytyminen
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ,utelias ja
tuppautuva jokapaikanhöylä, jota
myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus-,
paimen- ja vesipelastuskoirana käytetään. Suurta tyydytystä voi saada
taklaamalla samalla polulla kulkevaa isäntää parhaaseen lätkä-tyyliin aina ohi
laukatessaan. Aamu-, keskipäivä- ja iltauninen sekä tietenkin myös
yöuninen.
Kuorsaa.
Pää
Leijonamainen
kolmionmuotoinen iso pallero joka pyörii vartalon etuosassa. Kuono on
huomattavan leveä ja isokokoinen. Pentuna sattuu usein, että koira juostessaan
kuono maassa hajujen perässä unohtaa koko laitteen ja kompastuu omaan nenäänsä.
Pään sisältä kuuluu usein ääniä; koira harvoin pitää hirveää meteliä, vaan
ilmaisee olemassaolonsa muutamalla haukahduksella ja murahduksella.
Huomion
kiinnittämiseksi rotu on kehittänyt yhä voimistuman vingahduksen, joka
jatkuessaan päättyy raikuvaan haukkuun, naapurin uroskoiraa sitten jo
tervehditäänkin vatsan alaosasta asti lähtevällä ja keuhkoissa kaikuvalla
kumealla haukunnalla.
Silmät
Havaitsee helposti
naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot.
Tarkkuudessa on muuten toivomisen varaa; eivät kaikki tuulen kaatamien kannot
ole märehtiviä hirviä tai muita suurpetoja. Leonberginkoiran ruskeissa
nappisilmissä on älykäs ja hyväntahtoinen ilme, mikä saattaa antaa joskus ihan
tarpeettomasti "älykoiran" leiman.
Parhaita tarkkailupaikoja ovat oviaukot,
ulko-oven edusta sekä ulkona kaikki hieman korkeammalla olevat maastokohdat;
lumikasat, rinteiden yläosat, vesistöjen rannat ja aukeiden
laitamat.
Korvat
Ne rukkasen näköiset "läpyskät",
jotka roikkuvat siinä pään kummallakin puolella valikoivat ja suodattavat ääniä
koiran mieltymysten mukaisesti. Kun korvia ravistelee, syntyy taputusta
muistuttava ääni, jolle isäntä voisi keksiä jotain
käyttöä.
Leuat/hampaat/purenta
Kovassa käytössä
varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden
puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen silppuamisen kautta aina
sohvan raateluun saakka. Puruluita kuluu useita vuodenmittaan, niinpä rotu on
kehittänyt tavan pureskella lenkkipolulla itse riipimiään kuivia oksia.
Pureskelun tulokset soljuvat toisesta suupielestä maahan kuin vanhalla
kalastajalla kalanruodot konsanaan. Isoimmat leuoista tavatut ja maasta irti
kiskotut "oksat" ovat olleet 4-5 metrin pituisia; kestää hetken, ennen kuin rotu
älyää, että siirryttäessä isännän mukana eteenpäin näitä oksia ei ole tehokasta
kuljettaa suussa poikittain, vaan on oksan toisesta päästä vetämällä
edettävä.
Kaula
Kaula yhdistää pään ja vartalon,
siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta?
Kaulapanta! Sä laitoit mulle
kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä
ole vielä saanut ovea auki?! Ovi
auki nyt! Mä en kestä enääääää!"
Runko
Runko sisältää
mm. mahan. Sinne uppoaa mitä vain, paitsi silloin kun uros on rakastunut. Viikko
menee niin, ettei jaksa edes makkaraa kuin nuolaista. Taloudellisena rotuna myös
ihmisruoka kelpaa hyvin, pois ei jää heitettävää ja naapurienkin roskikset pitää
tarkistaa säännöllisesti Ja kompostiroska ei sinänsä maistu, mutta esim. jäiset
peuranpapanat ovat herkullisia,
nam!
Eturaajat
Etujaloilla voi kaivautua
kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Kun käydään valppaaseen lepoasentoon, jota
harrastetaan noin 20 tuntia vuorokaudessa ovat etujalat hyvin kätevät
muotoilemaan makuualustan tarkkailuasennon vaatimaan muotoon. Nostamalla
etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan tai herätettyä makuulla olevan ihmisen
huomion johonkin erittäin tärkeään
asiaan.
Takaraajat
Takajalkojen holtiton heiluminen
paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia. Unessa koirat haukkuu ja karavaani
kulkee? Niin, mainitsinko jo; myös kuorsaa ja piereskelee.
Nostamalla
takajalkaa naapurin postilaatikkoa, ihmistä tai auton kylkeä päin saa
huutia.
Käpälät
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että
niitä on neljä. Käpälissä on räpylät uintia varten ja talvella ne kerää
varpaiden väliin jääkokkareita, tällöin kulku on vaikeampaa. Ne mustat nappulat
tassun alla eivät pidä liukkaalla lattialla
kurveissa!
Häntä
Se on se vehje peräpäässä joka
heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana.
Pieniä
lapsia voi komentaa sillä, että sanoo: "Jos et ole kunnolla, niin käsken Nabun
heiluttaa häntäänsä". Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia
sulkiessa.
Liikkeet
Leonberginkoira on ravaaja. Se on
myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä
ja hiipijä. Harvoin patsasteleva, paitsi
silloin kun on lenkillä pysähdytty tarkkailemaan ympäristöä kun se kuonon päässä
oleva laboratoriotason laite on havainnut jonkun hajun ja on ryhdyttävä
selvittämään, mistä haju tulee.
Karvapeite
Karvapeite
on runsas, pitkä ja paremmin säänkestävä kuin isännän etakki. Turkki
kestää hyvin huonoa säätä ja märkyyttä sekä varsinkin kylmää. Pakkasessa voi
oleskella kauankin. Pohjavilla on runsas ja yleensä sitä sisätiloissa on joka
paikassa. Uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Harjaa pitää harjata
säännöllisesti. Eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset
ja aina takussa. Hännän alapuoli, jonne ei pidä liiemmin kurkistella, koska
etupää tulee hyvin herkästi katsomaan, mitäs täällä kurkistellaan sekä
eturaajojen hapsut ja takaraajojen housut ovat vaaleammat. Leonberginkoiran
turkki on teorian mukaan suhteellisen helppohoitoinen, eikä tarvitse trimmausta
tai tupeerausta, vain kohtuullisesti harjausta (noin 5 kertaa päivässä). Oikea
Leonberginkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin
tarttuva. Ympäri vuoden.
Nahka
Pitää koiran
sisuskalut yhdessä paketissa; venyy tarvittaessa joka suuntaan, jopa
otsanahka.
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii
vaikka rukkasten tekoon.
Väri
Väri on
leijonankeltainen, punainen, punaruskea tai hiekanvärinen (hailakankeltainen,
kermanvärinen) tai musta maski. Karvankärjet ovat mustat, mutta yleisvaikutelma
ei ole musta. Musta iso kuono on ainakin sen omasta mielestä ihan
ehdoton.
Värejä löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa
tummentaa tai vaalentaa väriä hyvinkin epämääräiseksi. Värillä ei ole väliä,
vanhemmiten se kai haalistuu joka tapauksessa.
Koko ja
paino
Urokset: paino jopa 80 kg. Ei oikein sovi isännän syliin,
joskus ei edes autoon, eikä samaan tilaan tarvittaessa oikein sitten muita
mahdukaan.
Paino pentuna (4kk) 45 kg, myöhemmällä iällä paino on arvioitava
kirjallisuuden perusteella; ei suostu asettumaan tappelematta edes eläinlääkärin
leveään ja matalaan vaakaan. Ja uroksen kanssahan ei kerta kaikkiaan voi ihmiset
tapella, toinen uros onkin sitten ihan eri juttu. Onneksi se ei muuten juuri
koskaan tappelua kaipaakaan.
Nartut: yleensä alle 80 kg. Sopii just melkein
emännän syliin.
Virheet
Niitä ei ole. Tuomari oli
epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja
kentänlaidallakin oli jotain
häiritsevää toimintaa...
lauantai, 18. lokakuu 2008
Kommentit